Kärpissä ja Nuorissa Leijonissa loistanut Ville Koivunen on hyvää vauhtia matkalla kohti NHL:ää
Hyvin sujuneesta harjoituskaudesta huolimatta pidin Ville Koivusen paikkaa Kärppien Liiga-joukkueen hyökkäyksessä vielä elokuussa epävarmana. Lähihistoriassa oululaisseuran kokoonpanoon ei ollut murtautunut vakituisesti 18-vuotiaana kuin muutamia nimiä, ja tälläkin kaudella kilpailun laituriosastolla piti olla todella kovaa.
Vahvat otteet harjoitusotteluissa kuitenkin ansaitusti toivat Koivuselle näytönpaikan heti runkosarjan alussa, eikä sen jälkeen ole tarvinnut montaa kertaa miettiä, mahtuuko hän pelaamaan.
Tällä hetkellä Koivunen on Kärppien hyökkääjien sisäisen pistepörssin kolmantena 35 otteluun kirjautetuilla 24 pisteellään. Myös joukkueen hyökkääjien maalipörssissä hän jakaa kolmatta sijaa. Keskimäärin ottelua kohden Koivunen on pelannut vajaa 15 minuuttia, vasta kahdeksanneksi eniten Kärpät-hyökkääjistä.
Valmennuksen luottamuksesta Koivuseen kertoo myös, että ylivoimavastuuta hän on saanut joukkueen hyökkääjistä kolmanneksi eniten heti Juhamatti Aaltosen ja Saku Mäenalasen jälkeen. Eikä turhaan, sillä Koivusen neljä ylivoimamaalia riittävät joukkueen sisällä jaetulle kärkipaikalle ja kahdeksan ylivoimapistettä sijalle kolme.
Koivusen tämän kauden tuotanto kestää myös vertailun lähihistorian muihin samanikäisiin Liiga-pelaajiin. Jos tarkastellaan viimeisen viiden kauden ajalta 18-vuotiaita hyökkääjiä, Koivusen lähimmät vertailukohdat ovat pistetahdin osalta Rasmus Kupari ja Anton Lundell, jotka molemmat pelaavat jo tällä kaudella NHL:ssä. Kovempaan pistetahtiin ovat pystyneet vain Kristian Vesalainen ja Kupari.
Jos laajennetaan tarkastelua edelliseen kymmeneen kauteen, Koivusen edelle nousevat edellä mainittujen nimien lisäksi vain Sebastian Aho ja Teuvo Teräväinen. Taakse jäävät nykyisistä NHL-pelaajista muun muassa Artturi Lehkonen ja Kasperi Kapanen.
Koivunen pääsi loistamaan hetken verran myös alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Kahteen alkusarjaottelun jälkeen keskeytetyssä turnauksessa Koivusen, Brad Lambertin ja Samuel Heleniuksen muodostama kolmosketju oli kiistatta Nuorten Leijonien paras kolmikko. Otoskoko jäi hyvin pieneksi, mutta ennusmerkkien perusteella mahdollisuuksia olisi hyvin ollut taistella koko turnauksen parhaan ketjun tittelistä.
Paljon Koivusen suoritustasosta avausotteluissa kertoo se, että Mitch Brownin keräämän datan perusteella Kärpät-laituri oli tynkäkisojen eniten ykköspisteodottamaa tasaviisikoin luonut pelaaja peliaikaan suhteutettuna. Myös kokonaissuoritusta kuvaavassa Game Scoressa hän oli neljän parhaan pelaajan joukossa yhdessä Lambertin, Matvei Mitškovin ja Cole Perfettin kanssa.
Mahdollisuus tällaiseen kehityskaareen oli Koivusen kohdalla nähtävissä jo viime kaudella. Viime vuoden heinäkuussa kirjoitin ennen varaustilaisuutta julkaistussa suomalaispelaajien rankingissa (jossa listasin Koivusen viime varaustilaisuuden lupaavimmaksi suomalaispelaajaksi) seuraavasti: "Koivusen pelityyli ja ominaisuudet tulevat erittäin suurella todennäköisyydellä toimimaan hyvin myös seuraavilla tasoilla".
Koivusen suurimmat vahvuudet, kuten tilanteiden havainnointi, pelintekeminen pienessä tilassa, give-and-go-tyyppinen nopea pelaaminen ja kiekoton liike ovat pääsyitä siihen, miksi hän on ollut jo ensimmäisellä Liiga-kaudellaan niin tuottelias.
Puolustusalueella Koivusella on vielä kehitettävää sijoittumisen ja havainnoinnin suhteen, mutta hyökkäys- ja keskialueella hän on ollut erittäin hyvä riistämään kiekkoja ja katkomaan syöttöjä. Koivunen ei kuitenkaan pelkästään pyri hankkimaan kiekkoa takaisin joukkueelleen, vaan hän myös kääntämään riistot heti tekopaikoiksi.
Monet pelaajat pitkittävät päätypelejä turhaan palauttamalla kiekkoa takaisin ränniin, vaikka heillä olisi myös mahdollisuus pyrkiä keskelle ja luomaan tilanteita paremmista sektorista. Koivunen käyttää nämä mahdollisuudet hyväkseen korkealla prosentilla.
Tätä edistää se, että Koivusella on aina hyvä kuva siitä, missä omat pelaajat kentällä ovat ja mihin pelin virtaus on menossa. Lisäksi syöttöteknisiltä ominaisuuksiltaan Koivunen on taitava. Erityisesti kyky syöttää rystyltä tarkasti ja tarpeeksi kovalla voimalla on tuonut Kärpät-laiturille useita pisteitä tällä kaudella.
Yksi aliarvostettu osa-alue, jolla Koivunen on tuonut selkeää lisäarvoa Kärpille tällä kaudella, on hänen kykynsä pitää tilanteet elossa ja säilyttää kiekonhallinta omalla joukkueella. Luisteluun liittyviä puutteita paikatakseen hän reagoi tilanteisiin nopeasti, ei pelkää mennä päätykiekkoihin ensimmäisenä ja pystyy tekemään kiekon saadessaan edistävän ratkaisun. Tällöin Kärpät pystyy luomaan pitkiä myllytyksiä ja pitämään pelin painopisteen hyökkäysalueella.
Koivunen taitaa myös hyvin kiekottomana pelaamisen hyökkäysalueella ja osaa ajoittaa liikkeensä siten, että hän on oikealla hetkellä pelattavana oikeassa paikassa. Tämä oli yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Lambert, joka tykkää pitää paljon kiekkoa, oli Koivusen kanssa U20-kisoissa niin tehokas.
Se myös tekee Koivusesta mukautuvan pelaajan, joka pystyy vaihtelemaan rooliaan tilanteen mukaan, eikä hän ole riippuvainen siitä, että kiekko olisi koko ajan hänen lavassaan. Tämä on ongelma monen kovaa tulosta junioreissa tehneen pelaajan kohdalla ja vaikeuttaa heidän siirtymää Liiga-tasolle.
Sen lisäksi, että Koivuselle siunaantuu edellä mainituista syistä tekopaikkoja maalinedustalla, hän on myös osoittanut pystyvänsä aika ajoin tekemään rannelaukauksellaan maaleja kauempaakin. Koivusen laukaus ei ole kaikista kovin, mutta sitäkin tarkempi ja lähtee vaivattomasti erityisesti ulkojalalta.
Täytyy tosin ottaa huomioon, että Koivusen viimeistely on tällä kaudella ollut poikkeuksellisen hyvää hänenkin standardeilla. Hänen laukaisuprosenttinsa on Liigan laskentakaavan (maalien suhde kaikista laukauksista, ei pelkästään maalia kohti menneistä) mukaan joukkueen korkein, lähes 20 prosenttia. Yksi selittävä tekijä tähän on se, että Koivusen laukaisumäärät ovat matalia ja hän valitsee paikkansa huolella. Mukana on kuitenkin varmasti myös positiivista satunnaisuutta.
Jo viime kaudella Koivusen ainoa selkeä heikkous oli luistelu, eikä tässä suhteessa ole viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut juuri muutosta. Ongelmat luisteluasennon, räjähtävyyden ja nopeuden suhteen ovat melko muuttumattomat. Jos Koivunen ei yllä urallaan NHL-tasolle, se jää todennäköisesti kiinni luistelusta.
Koivunen on kuitenkin löytänyt jokaisella sarjatasolla tapoja kompensoida heikkouttaan. Esimerkiksi transitioissa hän pystyy harvoin haastamaan pelkällä jalalla, mutta toisaalta hän osaa siirtää kiekon eteenpäin yhdellä kosketuksella peliä edistävästi tai pelata päätykiekon tilanteessa, jossa on hyvät mahdollisuudet saada sen myötä päätypeli käyntiin.
Koivunen ei ole vielä dominoiva pelaaja Liigassa, mutta odotetulla tavalla skaalautuneita vahvuuksiaan hyödyntämällä hän on ollut tärkeä palanen Kärppien hyökkäystä jo ensimmäisellä kaudellaan aikuisten tasolla. Rooli ja peliaika ovat pysyneet tasaisina ja tulosta on syntynyt erittäinkin hyvällä tahdilla.
Jo viime kesänä tulokassopimuksen Carolina Hurricanesin kanssa solmineen Koivusen vaihtoehdot ensi kaudella ovat viettää vielä toinen vuosi Liigassa entistä isommassa roolissa ja pyrkiä nousemaan sarjan absoluuttiseksi kärkipelaajaksi tai siirtyä AHL:ään.
Oli ratkaisu mikä tahansa, Koivusen kehityskaari näyttää tällä hetkellä erittäin lupaavalta.