EP Rinkside Suomi kokosi tärkeimmät yksilökohtaiset havainnot Leijonien alkusarjasta eksklusiivista dataa hyödyntämällä.
Olympialaisten miesten jääkiekon alkusarja päättyi Leijonien osalta lohkovoittoon. Kolmesta ottelusta joukkue voitti varsinaisella peliajalla kaksi ja kaatoi lopulta myös Ruotsin jatkoajalla dramaattisten vaiheiden jälkeen.
Alkuviikosta EP Rinkside Suomi käsitteli Leijonien alkusarjan antia taktisesta näkökulmasta, ja tällä kertaa on aika laittaa lohkovaihe pakettiin tilastojen osalta, hyödyntämällä käsin kerättyä ainutlaatuista dataa Leijonien yksilöiden suorittamisesta tietyillä osa-alueilla.
Kaikki artikkelissa esitetyt tilastot ovat kerätty pelaamisesta tasaviisikoin ja ne ovat suhteutettu pelaajien peliaikoihin. Tässä vaiheessa ainoastaan jokaisessa kolmessa ottelussa pelaavat pelaajat ovat huomioitu, jottei yhden ja kahden ottelun pelaajat sekoita visualisaatioita pienen otannan tuloksilla.
Alkusarjan pelillisen yhteenvedon voit lukea tästä: https://fi.eprinkside.com/2022/02/14/leijonien-vuoristoratamainen-alkusarja-sai-satumaisen-paatoksen-mutta-ruotsi-ottelu-nosti-esiin-myos-uhkakuvia-jatkon-kannalta
Hyökkääjien osalta alkusarjan eniten ykköspisteodottamaa (henkilökohtainen maaliodottama + ykkössyöttöodottama) peliaikaan suhteutettuna luonut pelaaja oli Iiro Pakarinen, joka oli ratkaisevassa roolissa Ruotsi-ottelun takaa-ajossa viimeistelemällä kaksi täysosumaa. Vähemmän yllättäen myös suurin osa Pakarisen pisteodottamasta tuli juuri tuosta ottelusta, ja koostuu lähes kokonaan henkilökohtaisesta maaliodottamasta.
Toiseksi korkeimman lukeman on kirjautti Miro Aaltonen, jonka ykköspisteodottamasta lähes kaikki oli niin ikään maaliodottamaa. Sen sijaan viiden tuotteliamman pelaajan joukkoon mahtuvien Joonas Nättisen ja Teemu Hartikaisen ykköspisteodottamat koostuivat lähes pelkästään ykkössyöttöodottamasta. Sakari Mannisen lukema on puolestaan melko tasapainoinen näiden kahden välillä; hän on sekä päässyt itse maalipaikoille että luonut niitä muille.
Puolustajien osalta vastaavan vertailun kärjestä löytyvät Valtteri Kemiläinen ja Mikko Lehtonen. Heistä Kemiläisen ykköspisteodottama on kerrytetty lähes kokonaan syöttämällä, kun taas Lehtosen lukema on tasaisempi, mutta muodostuu pääasiassa omista laukauksista.
Transitioissa Leijonien ykkösnimi hyökkääjien osalta on ollut Manninen, jonka puolustus- ja hyökkäyssiniviivojen kontrolloitujen ylitysten määrä (paineistettuna) suhteessa jääaikaan on selvästi kaikista korkein. Kolme muuta muusta massasta erottuvaa pelaajaa ovat Nättinen, Harri Pesonen ja Valtteri Filppula. Mielenkiintoista on myös, että kolme eniten puolustussiniviivan ylityksiä luonutta hyökkääjää ovat Manninen, Hartikainen ja Markus Granlund, jotka ovat pelanneet samassa ketjussa (joskin Granlundin otoskoko on muita pienempi loukkaantumisesta ja ulosajosta johtuen).
Jos katsotaan pelkkien onnistuneiden ylitysten lisäksi onnistumisprosenttia, Filppula nousee esiin pelaajana, jonka transitiopelaaminen on ollut kaikista luotettavinta. Neljänneksi korkeimman määrän lisäksi lähes 80 prosenttia hänen ylitysyrityksistään on ollut onnistuneita. Myös Saku Mäenalanen ja Pakarinen ovat olleet pienemmästä volyymistaan huolimatta tehokkaita. Puolestaan Granlundin ja Leo Komarovin onnistumisprosentit ovat alhaisimmat, molemmilla alle 40 prosenttia.
Puolustajien osalta Sami Vatasen transitiolukemat ovat täysin omalla tasollaan; hän on ollut selvästi aktiivisin puolustaja yrittämään siniviivojen ylityksiä. Lisäksi Vatanen on ylittänyt puolustus- ja hyökkäysiniviivoja hallitusti lähes yhtä paljon, ollen myös molemmissa yksittäisissä kategorioissa selvä ykkösnimi.
Muiden puolustajien suhteen tilanne on selvästi tasaisempi. Lehtonen on ollut transitioissa varma, mutta hänen määräänsä laskee muutama tietty tekijä, kuten paineistamattomien kontrollilähtöjen suosiminen sekä varma pakki-pakki-syöttö tai siirto hyökkääjälle jo ennen puolustussiniviivaa, kun taas Vatanen pyrkii itse pelaamaan kiekkoa aggressiivisemmin pystyyn. Kemiläinen ja Ville Pokka tulevat seuraavina Vatasen ja Lehtosen jälkeen, kun taas Juuso Hietanen ja Petteri Lindbohm ovat suorittaneet onnistuneita ylityksiä selvästi vähiten kolme ottelua pelanneista puolustajista.
Vakuuttavinta Vatasen transitiopelaamisessa on ollut, että myös hänen onnistumisprosenttinsa on ollut korkein kaikista puolustajista, vajaa 75 prosenttia, vaikka myös hätäisiä suorituksia ja pitkiä kiekkoja ollaan ajoittain nähty. Toiseksi korkeimmalla tehokkuudella on operoinut Lehtonen, jonka onnistumisprosentti on ollut noin 65. Vähintään 50 prosentin tehokkuuteen yltävät myös Kemiläinen ja Hietanen. Lindbohmin yrityksistä puolestaan vain 35 prosenttia on ollut onnistuneita.
Oman siniviivan puolustamisessa Lehtonen on ollut omalla tasollaan. Hän on estänyt määrällisesti toiseksi eniten ylitysyrityksiä Vatasen jälkeen peliaikaan suhteutettuna, mutta tehnyt niin paljon Vatasta paremmalla tehokkuudella. Vatanen on ottanut määrällisesti vastaan selvästi eniten yritysylityksiä. Paikoitellen aggressiivinen keskialueen pelaaminen on tuonut tulosta, paikoitellen ei.
Lehtonen on puolestaan estänyt kolmessa ottelussa jo 12 ylitysyritystä ja päästänyt läpi ainoastaan viisi. Myös Kemiläinen ja Lindbohm ovat olleet tässä suhteessa melko tehokkaita, mutta he ovat puolustaneet keskialuetta lopulta melko passiivisesti, mikä näkyy alhaisina määrinä niin estetyissä kuin päästetyissä ylitysyrityksissä. Pokka on puolestaan estänyt määrällisesti vähiten ylitysyrityksiä, mutta päästänyt heti toiseksi eniten Vatasen jälkeen. Hänen suorittaminen transitioiden puolustamisessa onkin ollut heikointa kaikista kolme ottelua pelanneista puolustajista.
