Aron Kiviharju oli Pikkuleijonien paras pelaaja heti arvokisadebyytissään Sveitsiä vastaan
Aron Kiviharju teki arvokisadebyyttinsä Pikkuleijonien ottaessa 6–2-voiton Sveitsistä alle 18-vuotiaiden MM-kisojen avausottelussa, samalla tehden historiaa ensimmäisenä kyseisessä turnauksessa pelanneena U16-ikäisenä suomalaisena.
TPS:n huippulupaus avasi pistetilinsä heti ottelun ensimmäisessä vaihdossa ja kirjautti myöhemmin vielä toisen syöttöpisteen. Tämän myötä Kiviharju on enää vain yhden pisteen päässä kisojen historian U16-ikäisten puolustajien pistepörssin kärkinimeä Samuel Knazkoa, ja tuo ennätys tulee mitä todennäköisimmin menemään uusiksi seuraavan viikon aikana, mahdollisesti jo tänään Latviaa vastaan.
Mitään varsinaisia urotekoja Kiviharjun ei tarvinnut esittää kiekon kanssa tai ilman, vaan pelaamalla omaa U20 SM-sarjasta tältä kaudelta tuttua peruspeliään hän pystyi olemaan tehokas, varsin virheetön ja joukkuetta hyödyttävä palanen.
Hyvä esimerkki tästä oli Suomen avausmaali, johon lopulta päättynyt hyökkäys käynnistyi Kiviharjun nopeasta oman alueen poikkisyötöstä vauhtiin kelanneelle Joakim Kemellille, joka puolestaan löysi keskikaistalta puolittaiseen läpiajoon karkaavan Jere Lassilan. Syöttö ei ollut yksin tajunnanräjäyttävä, mutta samalla kukaan toinen Pikkuleijonien puolustaja ei pystynyt toteuttamaan vastaavia syöttöjä yhtä korkealla prosentilla kuin Kiviharju.
Kakkosylivoiman viivamiehenä toimineen Kiviharjun toinen syöttöpiste tuli Sveitsin toisen erän jäähysuman aikana. Jälleen kyseessä ei ollut mitenkään poikkeuksellinen suoritus, vaan melko tavallinen kääntösyöttö viivalla toiselle siivelle, josta Jani Nyman pääsi hyödyntämään Sveitsin aggressiivisen alivoiman jättämän tyhjän tilan ja lataamaan kiekon yläkulmaan.
Jos syöttöön pureudutaan hieman syvemmin, voidaan kuitenkin huomata yksityiskohta, joka erottaa Kiviharjun massasta. Hän ei missään vaiheessa paljasta syöttöaikeitaan silmillään, vaan katse pysyy tiukasti toisaalla. Tämä on yksi niistä monista pienistä asioista, jotka tekevät Kiviharjusta niin juonikkaan ja tuotteliaan pelaajan.
Ylivoiman pyörittämisessä Kiviharju oli muutenkin erinomainen, kuten ollaan jo aiemmin opittu. Hän antaa vastustajalle jatkuvasti väärää informaatiota katseen lisäksi muillakin tavoilla ja pystyy tekemään peliä kämmen- tai rystypuolelta. Kun siiviltä löytyi Nymanin ja Kasper Halttusen tasoisia laukojia, mitään muuta ei viivapelaamisen suhteen olisi kaivannutkaan.
Kiviharjun avauspelaaminen oli myös ensimmäisen maalin poikkisyötön jälkeen todella vahvaa ja virheetöntä. Ykkösparissa yhdessä Kasper Kulonummen kanssa operoineen Kiviharjun syötöt löysivät tiensä omien pelaajien lapoihin kerta toisensa jälkeen, kun kahdella muulla puolustajaparilla oli paikoitellen ongelmia pelin avaamisessa paineistettuna.
Kiviharjun kyky tehdä peliä edistäviä ratkaisuja paineen alla on yksi hänen suurimmista vahvuuksistaan. Hän ei hätiköi, vaan malttaa pysyä kiekossa ennen kuin tekee lopullisen ratkaisunsa pelitilanteen mukaan. Keskialueen siirtokiekkoihin hän ei tyytynyt käytännössä ollenkaan, vaan huonoissakin asemissa hän pystyi järjestään pelaamaan kontrolloidusti. Pienet vartaloharhautukset, katse ylös ja kiekko omille oli tuttu kaava päätykiekkojen noudoissa.
Tasaviisikoin hyökkäysalueen pelaaminen oli pitkälti samanlaista mitä se on ollut TPS:n U20-joukkueessa tällä kaudella: kokonaisuudessaan melko konservatiivista, mutta samalla hyvin toimivaa. Pitkiä kiekonkuljetuksia tai aktivoitumisia ei juuri nähty (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta), mutta esimerkiksi viivatoimituksissa oli aina takana joku idea, esimerkiksi selkeä ohjausmahdollisuus. Kiekkoa ei siis roiskittu maalille ilman jatkosuunnitelmaa. Pakki-pakki-syötöt toimivat myös Kulonummen kanssa varsin hyvin.
Puolustuspelaamisen osalta Kiviharjua ei juuri vielä päästy testaamaan, joskin niissä vähäisissä tilanteissa hänen tekemisessään ei ollut juuri moitittavaa. Kokoisekseen pitkällä mailallaan hän pystyi katkomaan muutamia tilanteita nopeasti ja sijoittumisen suhteen isompia virheitä ei myöskään tullut. Toki puolustuspelaamisen osalta ensimmäinen selkeä testi tulee todennäköisesti vasta alkusarjan päätösottelussa Ruotsia vastaan.
Kokonaisuutena 16-vuotiaan suomalaispuolustajan ensimmäinen virallinen maajoukkueottelu U18-tasolla oli loistava, eikä ole liioittelua sanoa, että hän oli ottelussa Pikkuleijonien paras yksittäinen pelaaja.