Anton Lundellin olympiapaikka näyttää jo todennäköiseltä, Kakon ja Ristolaisen paikat kisakoneessa näyttävät epävarmoilta

Ensi helmikuun olympialaissa nähdään jälleen yhden olympiasyklin jälkeen NHL-pelaajia, mikä nostaa turnauksen arvon ja siihen kohdistuvan mielenkiinnon vanhalle tutulle tasolle. Muutos tarkoittaa, että Leijonien pelaajat tulevat kisakoneeseen lähes pelkästään Pohjois-Amerikasta, muutamaa mahdollista poikkeusta lukuun ottamatta. 

NHL-kautta on ehtinyt vierähtää jo jokunen tovi, ja kaikilla joukkueilla on pelattuna vähintään kymmenen ottelua. Tässä vaiheessa onkin hyvä ottaa katsaus niihin suomalaispelaajiin, jotka ovat alkukaudella nostaneet omia osakkeitaan olympiavalintaa ajatellen sekä vaihtoehtoisesti niitä, joiden suoritukset ovat vaikuttaneet valintamahdollisuuksiin negatiivisesti. 

Juttuun on sisällytetty vain pelaajia, joiden paikka olympiajoukkueessa oli ennen kauden alkua jollain tasolla epävarma. Pomminvarmoja kisapelaajia ei siis ole huomiotu, vaikka he olisivat pelanneet alkukaudesta erityisen hyvin tai jos heillä olisi ollut erityisen vaikea jakso. 

Nousijat:

Anton Lundell, Florida Panthers

Lundell on heti tulokaskaudellaan noussut erittäin merkittäväksi osaksi koko sarjaa johtavan Panthersin hyökkäystä. 20-vuotias sentteri on pelannut keskimäärin yli 16 minuuttia ottelua kohden, viidenneksi eniten kaikista joukkueen hyökkääjistä. Alivoimaa Lundell on pelannut kaikista NHL-hyökkääjistä eniten per pelattu ottelu, keskimäärin reilusti yli kolmea minuuttia iltaa kohden. Myös tasaviisikoin Lundell on pelannut erittäin puolustavassa roolissa, ja aloittanut kaikista NHL-hyökkääjistä neljänneksi isoimman osan kaikista aloituksistaan puolustusalueelta.

Samaan aikaan Lundellin ollessa jäällä Panthers on hallinnut tasaviisikoin yli 51 prosenttia luodusta maaliodottamasta ja yli 55 prosenttia kaikista maaleista, joskin lukemat ovat joukkueen sisäisesti alhaisimmasta päästä, mikä puolestaan kertoo Panthersin loistavasta startista. Lundell on myös pystynyt tuomaan oman panoksensa hyökkäyssuuntaan, ja kirjauttanut yhdeksään otteluun tehot 3+3. 

Lundellin valinta näyttää tässä vaiheessa varsin todennäköiseltä. Leijonien päävalmentaja Jukka Jalosen alaisuudessa Lundell oli myös viime MM-kisoissa Leijonien parhaimmistoa, mikä puoltaa myös valintaa. Lundell pystyisi pelaamaan alemmissa ketjuissa puolustusvoittoisessa roolituksessa sekä alivoimalla, eikä vain selviytymään, vaan loistamaan kyseisessä roolissa. 

Lisää Lundellin alkukaudesta voit lukea tästä.

Mikko Koskinen, Edmonton Oilers

Ennen kauden alkua en olisi antanut kovin suuria todennäköisyyksiä Koskisen olympiavalinnalle. Viime kaudella hän hävisi ykkösvahdin paikan Oilersin maalinsuulla lähes 40-vuotiaalle Mike Smithille ja torjui 26 pelaamassaan ottelussa varsin heikosti. Alkukaudella Koskinen on kuitenkin ottanut ykkösvahdin viitan takaisin itselleen, ja tarjonnut Oilersille varsin luotettavaa maalivahtipelaamista. 

GSAA ja GSAx-tilastojen mukaan Koskinen on torjunut keskivertoa NHL-vahtia paremmin ottaen huomioon häneen kohdistuvan työtaakan. Tämän kauden osalta hän sijoittuu kyseisissä tilastoissa suomalaisvahdeista toiseksi heti Juuse Saroksen jälkeen. Tämä puoltaa vahvasti Koskisen paikkaa kisakoneessa, riippuen toki pitkälti siitä, kuinka paljon tämän kauden suorituksia Leijonien johto painottaa kisavalinnoissa. 

Eetu Luostarinen, Florida Panthers 

Luostarisen kausi 2020–2021 oli monella mittarilla heikohko ja 44 otteluun syntyi vain kahdeksan pistettä, vaikka alkukausi lainalla KalPassa lupailikin parempaa. Nyt Luostarisella on kasassa kymmeneen otteluun jo neljä pistettä, ja jääaikaa on kertynyt jokaisessa ottelussa yli kymmenen minuuttia. 

Tehot ovat tietysti Luostarisen roolissa mukavaa bonusta, mutta tärkeämpää on, kuinka hyvin hänen ollessaan jäällä joukkue pystyy kontrolloimaan peliä. Alkukaudesta Panthers on hallinnut lähes 59 prosenttia kaikesta maaliodottamasta Luostarisen ollessa kentällä tasaviisikoin, ja myös ketjukaverit ja muut muuttujat huomioon ottava RAPM-malli pitää Luostarista pelin virtauksen hallintaa katsottaessa selvästi positiivisena pelaajana.

Luostariselta ja Jaloselta löytyy yhteistä kokemusta kevään 2019 MM-kisoista. Kisoihin valittaessa Luostarisen rooli tulisi varmasti olemaan pieni, mutta alkukauden otteiden perusteella hän voisi hyvinkin olla nelosketjun roolissa käyttökelpoinen pelaaja Leijonille.

Niku ajautui viimeisten kausien aikana Winnipeg Jetsissä sellaiseen tilanteeseen, jossa osapuolet kokivat parhaan vaihtoehdon olevan sopimuksen purkaminen jo vuosi ennen sen päättymistä. Hetken ehti jo näyttää, että Nikun tulevaisuus olisi Euroopan kaukaloissa, mutta lopulta uusi osoite löytyi Canadiensista. Niku loukkaantui todella ikävään kohtaan harjoituskaudella ja oli sivussa runkosarjan alun, mutta pelikuntoisena hän on ehtinyt kirjauttamaan kaksi tehopistettä viidessä pelaamassaan ottelussa.

Kyseisissä otteluissa Niku on suorittanut kokonaisuudessaan hyvin tehopisteidenkin ohella. Tasaviisikoin montrealilaisseura on kontrolloinut peräti 66 prosenttia kaikesta luodusta maaliodottamasta Nikun ollessa kaukalossa. Tästä huolimatta viimeisimmissä otteluissa Niku on joutunut seuraamaan tapahtumia katsomosta. 

Jos paikkaa vakiokokoonpanosta ei heru, Nikun mahdollisuudet kisakoneeseen lienevät vähäiset. Leijonien tilanne puolustuksen suhteen on kuitenkin etenkin muihin kärkimaihin verrattuna heikko, mikä toisaalta avaa Nikulle jonkinlaisen mahdollisuuden. Jälleen tullaan kysymykseen siitä, mitä valmennusjohto painottaa valinnoissaan. Jos kahden ensimmäisenkin parin ulkopuolelle halutaan nimenomaan kiekollista osaamista, Niku on parhaiden vaihtoehtojen joukossa. Puolustavampaan rooliin häntä ei kuitenkaan kannata edes harkita.

Laskijat:

Kaapo Kakko, New York Rangers

Kakon NHL-ura on ollut tähän mennessä totaalista vuoristorataa. Tulokaskaudellaan hän oli yksi sarjan heikoimmista hyökkääjistä tasaviisikoin, kun taas viime kaudella hänen vaikutus Rangersin pelaamiseen oli ehdottoman positiivinen ja erityisesti puolustussuuntaan Kakon lukemat olivat loistavat. Kolmannen kauden alku on jälleen ollut lähempänä ensimmäistä.

Yhdeksän ottelun jälkeen Kakko vetelee edelleen kiikareilla, vaikka jääaikaa on kertynyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta noin 15 minuuttia ottelua kohden. Kakko ei myöskään ole varsinaisesti tehoja edes ansainnut. Hänen ollessa jäällä Rangers on kontrolloinut vain reilu 36 prosenttia kaikesta maaliodottamasta ja yhdeksään otteluun hän on kerryttänyt henkilökohtaista maaliodottamaa vain reilun maalin verran, joka on yksi Rangers-hyökkäyksen huonoimpia lukemia. 

Alkukauden perusteella Kakolle on todella vaikea löytää roolia Leijonien hyökkäyksestä. Tehoja ei ole tullut ja kärkiketjuihin on tyrkyllä parempia pelaajia, ja myös puolustavampaan rooliin löytyy parempia vaihtoehtoja. 

Rasmus Ristolainen, Philadelphia Flyers

Ristolainen siirtyi kahdeksan Buffalo Sabres -vuoden jälkeen Flyersiin menneenä kesänä, ja jotkut odottivat tämän olevan hänen urallaan käännekohta. Nämä puheet olivat ylimitoitettuja tuolloin ja ovat edelleen. Alkukaudella Flyersissa Ristolainen on edelleen pelannut isoja minuutteja, jokaisessa viimeisessä kuudessa ottelussa yli 20 minuuttia. Pisteitä yhdeksässä ottelussa on kasassa yksi. 

RAPM-mallin mukaan Ristolaisen alkukausi on ollut hyökkäyssuuntaan varsin hyvä, joskin voidaan kyseenalaistaa, onko hänen henkilökohtainen vaikutuksensa ollut järin suuri ja tulevatko lukemat pysymään pidempään tuolla tasolla. Puolustussuuntaan Ristolaisen lukemat ovat puolestaan totutun heikot. Kokonaisuutena Ristolaisen ollessa jäällä Flyers on kontrolloinut vajaa 48 prosenttia kaikesta maaliodottamasta. 

Ristolaisen olympiapaikasta on puhuttu paljon siitä lähtien, kun Jalonen päätti näpäyttää häntä jättämällä hänet rannalle kesällä järjestetystä olympiaprojektin avaustilaisuudesta. Taustalla Jalosen omin sanoin oli se, ettei Ristolainen ollut vastannut myöntävästi useisiin MM-kutsuihin. NHL:n suomalaispuolustajista Ristolainen on kuitenkin edelleen kolmanneksi parhaiten palkattu, ja liikaa yli 20 minuuttia NHL-tasolla pelaavia puolustajia ei ole tarjolla. Ristolaisen valitseminen tai valitsematta jättäminen tulee olemaan yksi lopullisen joukkueen mielenkiintoisimpia yksityiskohtia. 

Lisää Ristolaisen alkukaudesta voit lukea tästä.

Kevin Lankinen, Chicago Blackhawks

Blackhawksin viime kauden epävarma maalivahtitilanne avasi Lankiselle mahdollisuuden, jonka suomalaisvahti käytti häikälemättä hyväkseen. Lankinen nappasi itselleen ykköstorjujan natsat heti ensimmäisellä NHL-kaudellaan ja pelasi erityisesti alkukaudesta vahvasti. Täksi kaudeksi Marc-André Fleuryn saapuminen Chicagoon tarkoitti Lankisen siirtymistä kakkosvahdiksi, ja alkukaudesta tekeminen ei ole ollut kummallakaan Blackhawks-vahdilla kovin kaksista. 

Lankisella on tällä kaudella alla vasta muutama startti, mutta hän on joutunut tulemaan sisään useaan otteeseen myös vaihdosta. Tilannetta eivät toki helpota Blackhawksin puolustuspelilliset ongelmat, mutta myös tämä huomioiden Lankinen ei ole suoriutunut alkukaudesta erityisen häävisti. 

Saroksen ollessa selkeä ykkösvahti ja Koskisen pelatessa hyvällä tasolla alkukaudesta, Lankisen tilanne on mielenkiintoinen. Hän oli tärkeä palanen Jalosen kultaa voittaneessa MM-joukkueessa keväällä 2019, millä on myös oma merkityksensä valintoja tehdessä. Paikka kisakoneesta saattaa edelleen löytyä, mutta se olisi todennäköisimmin kolmosvahtina, ja sillekin tontille on tyrkyllä useita vaihtoehtoja.