Colorado Avalanchen finaalipaikan ratkaissut Artturi Lehkonen on osoittautunut koko siirtotakarajan parhaaksi yksittäiseksi hankinnaksi

Kuvailin maaliskuun lopulla Artturi Lehkosen siirtoa Colorado Avalancheen täsmähankinnaksi.

Tuolloin 26-vuotias suomalaislaituri oli jo hyvää vauhtia matkalla uransa parhaimpaan kauteen, niin tehopisteiden kuin kokonaisvaltaisen vaikutuksen osalta. Heikossa Montreal Canadiensissa Lehkonen oli pystynyt sekä tekemään pisteitä hyvällä tahdilla ilman ylivoimavastuuta että kirjauttamaan sarjan parhaimpiin kuuluneita puolustuspelillisiä lukemia. Kirjoitin Lehkosen vahvasta alkukaudesta laajemmin jo viime joulukuussa.

Runkosarjan loppu oli osittain vielä totuttelua Avalanchen pelitapaan, mutta pudotuspeleissä - niissä peleissä, joita varten hänet hankittiin - Lehkonen on toden totta ollut todellinen täsmähankinta, hyvin mahdollisesti jopa koko kevään siirtotakarajan paras sellainen. 

Avalanche eteni ensimmäistä kertaa nykyisen ydinryhmänsä johdolla Stanley Cupin finaaleihin kaatamalla konferenssifinaalissa Edmonton Oilersin suoraan neljässä ottelussa. Lehkonen kirjautti sarjan aikana peräti kuusi tehopistettä, joista kolme neljännessä ja ratkaisevassa ottelussa. 

Näistä pisteistä tärkein oli ottelun voittomaali jatkoajalla, jossa Lehkonen pyörähti aloituksen jälkeen irti Duncan Keithin vartioinnista, sai mailansa väliin viivasta tulevaan laukaukseen ja lusikoi oman irtokiekkonsa sisään. Kyseessä oli jo toinen kerta putkeen, kun Lehkonen oli Läntisen konferenssin finaalien ratkaisija; hänen jatkoaikamaalinsa siivitti Canadiensin kuudennen ottelun ja koko sarjan voittoon viime keväänä Vegas Golden Knightsia vastaan.

Koko pudotuspelien mitassa Lehkonen on kirjauttanut nyt 14 ottelussa yhteensä tehot 6+5. Peliaikaan suhteutettuna hän on tehnyt kaikki tilanteet huomioiden viidenneksi eniten maaleja sekä pisteitä kaikista Avalanche-hyökkääjistä. Sekä maali- että pistetahti ovat myös kiihtyneet runkosarjaan verrattuna, joka oli jo Lehkosen uran tähän asti tehokkain.

Tämän lisäksi Lehkosen ollessa jäällä Avalanche on hallinnut tasaviisikoin kenttätapahtumia selvällä marginaalilla jokaisessa ottelusarjassa. 

Sekä Nashville Predatorsia että St. Louis Bluesia vastaan Lehkosen ollessa jäällä joukkue kontrolloi kaikista laukaisuyrityksistä sekä luodusta maaliodottamasta dominoivalla tavalla yli 60 prosenttia. Myös Oilersia vastaan Lehkosen vastaavat lukemat olivat selvästi 50 prosentin paremmalla puolella ja joukkueen keskiarvoa paremmat. Lisäksi suomalaislaiturin ollessa jäällä Avalanche on ollut jokaisessa sarjassa plussan puolella myös tehdyissä maaleissa. 

Lehkosen työmoraalista puhutaan paljon, ja syystä. Avalanchesta tai yhdestäkään toisesta pudotuspelijoukkueesta on vaikea löytää montaa yksilöä, jotka pääsevät työmäärän osalta Lehkosen kanssa samaan kastiin. 

Vähemmän on kuitenkin puhuttu siitä, kuinka fiksu pelaaja Lehkonen myös oikeasti on. Hän tekee kentällä jatkuvasti oikeita, voittavia ratkaisuja, ja kun tähän yhdistetään työmoraali, lopputuloksena saadaan pelaaja, jonka arvo erityisesti pudotuspelijääkiekossa on todella korkea. 

Näitä pienehköjä mutta tärkeitä asioita ovat muun muassa rännikiekkoihin ehtiminen ja niiden lukeminen, laukausta seuraavien irtokiekkojen voittaminen, suorassa hyökkäyksessä tilan tekeminen ketjukavereille muun muassa ajamalla maalille tai valmius ottaa vastaan taklaus kiekonhallinnan säilyttämiseksi ja pelin edistämiseksi. 

Kaikissa näissä teoissa Lehkosen peliäly on hyvin nähtävillä. Hän ymmärtää erinomaisesti esimerkiksi sijoittumiseen liittyviä yksityiskohtia, kuten kuinka hankkia etu puolustavaan pelaajaan maalinedustalla ja kulmissa tai kuinka ohjata kiekollinen pelaaja mailalla haluttuun paikkaan ja irrottaa hänet sitten kiekosta. 

Toki nämä kaikki tilanteet vaativat vaihdosta toiseen toteutuakseen myös korkean työmoraalin. Pudotuspeleissä erityisesti Lehkosen luistelukestävyys on tehnyt vaikutuksen ja mahdollistanut yllä kuvailtujen asioiden toteuttamisen vaihdosta toiseen, vaikka ottelut pelataan tiukalla aikataululla samaan aikaan kun pelin vaatimustasoa on ruuvattu entisestään ylöspäin runkosarjaan verrattuna.

Vaikka Lehkonen ei olekaan NHL-tasolla varsinainen taitopelaaja, hänellä on kuitenkin tarvittava määrä myös kiekollista osaamista, mikä erottaa hänet alempien ketjujen työmyyrästä ja tekee hänestä pelaajan, jota voi peluuttaa ykkösketjussa ykköstähtien rinnalla siten, ettei ketjun kiekollinen pelaaminen katkea häneen. 

Lehkonen alusti Oilers-sarjassa vinon pinon laukaisumahdollisuuksia ketjukavereilleen paitsi edellä mainituilla teoilla, myös muutamilla varsin oivaltavilla syötöillä suorista hyökkäyksistä sekä keskialueen transitiopelaamisessa. Lehkosen syöttövalikoima on varsin kohtalainen, minkä lisäksi hän malttoi useassa transitiotilanteessa odottaa syöttölinjan aukeamista hätäilyn sijaan.

Jo aiemmilta kausilta ja tämän kauden runkosarjasta tutulla tavalla Lehkosen kiekoton pelaaminen on ollut tunnollista myös puolustussuuntaan. Jälleen voidaan puhua työmoraalista, mikä eittämättä on jälleen suuri vaikuttava tekijä, mutta paineistamiseen, riistämiseen ja sijoittumiseen liittyy myös paljon peliälyyn ja taitoon liittyviä yksityiskohtia.

Hyvänä anekdoottina voidaan mainita, että kun Lehkonen ja Oilersin Connor McDavid olivat tasaviisikoin samaan aikaan jäällä, Avalanche jäi niskan päälle luodussa maaliodottamassa kolmessa neljästä ottelusta. Koko sarjan mitassa maaliodottamajakauma meni Lehkosen hyväksi 59 prosenttisesti McDavidin ollessa kentällä. 

Parhaimmillaan kokonaisen vaihdon mitassa Lehkosen pelaaminen näyttää tältä:

Hän ottaa keskialueelle heitetyn irtokiekon haltuun paineistettuna ja varsin vaikeassa tilanteessa, mutta onnistuu suojaamaan pelivälinettä tarvittavat hetket ja laittamaan sen sitten eteenpäin. Avalanchen hallittu hyökkäyssinisen ylitys epäonnistuu, mutta Lehkonen antaa välittömästi vimmatun paineen, ja onnistuu yksin pakottamaan Oilers-puolustajan harhasyöttöön, josta Avalanche pääsee nopeasti kiekkoon ja vetopaikkaan, ja Lehkonen lopulta ohjaa laukauksen ohi Mike Smithin.

Kyseessä on melko täydellisesti Lehkosen vahvuuksia kuvastava pelitilanne siinäkin mielessä, että hän on ohjauspelaamisessa erittäin hyvä. Corey Sznajderin keräämän mikrodatan perusteella Lehkonen oli tällä kaudella runkosarjassa yksi sarjan eniten ohjauksia tehneistä hyökkääjistä. Ja kuten edellä mainittiin, myös neljännen ottelun ratkaisumaali syntyi ohjauksen kautta.

Otetaan toinen hyvä esimerkki:

Hyökkäysalueen kiekonmenetyksen jälkeen Lehkonen on Avalanchen alimpana hyökkääjänä keskialueella, kun Oilersin ykkösketju on lähdössä vastahyökkäykseen. Lehkonen lukee kiekkoa kuljettavan Evander Kanen aikeet, luo kiekonriiston keskialueella ja jatkaa rystypuolelta yhdellä kosketuksella kiekon Nazem Kadrille, joka pääsee nopeaan läpiajoon. 

Lehkonen on ollut kiistatta yksi Avalanchen pudotuspelirupeaman hahmoja tähän mennessä. Finaalisarjaan mentäessä hänen vastuunsa ei ainakaan ole kaventumassa, kun kolmannessa Oilers-ottelussa loukkaantuneen ja valtaosan pudotuspeleistä Lehkosta sentteröineen Kadrin paluu kaukaloon vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Tässä vaiheessa täytyy myös muistaa, kuinka halvalla Avalanche sai lopulta hankittua Lehkosen, erityisesti verrattuna siirtotakarajalla vallinneeseen yleiseen hintatasoon. Justin Barron ja toisen kierroksen varausvuoro vaikuttavat tällä hetkellä ryöstöhinnalta. 

Pudotuspeliotteillaan Lehkonen on entistä vahvemmin petaamassa itselleen palkankorotusta, joka oli toki vääjämättä tulossa jo runkosarja-ansioiden perusteella. Erityisesti jos ja todennäköisesti kun Valeri Nitšuškin rahastaa ensi kesänä isosti jostain muualta, Avalanche varmasti haluaa kiinnittää rajoitetusti vapaaksi agentiksi vapautuvan Lehkosen tuleviksikin vuosiksi.